perjantai 27. helmikuuta 2009

Gran Turismo 5 Prologue



Joskus pelivalmistajille tulee tarve tienata lisää rahaa. Silloin tehdään maksullinen demo, kuten GT5 Prologue. No, onhan tämä parempi omalla tavallaan verrattuna pitkään odotukseen julkaisupäivään saakka. Gran Turismo -pelisarjan suunnittelijan Kazunori Yamauchin mukaan julkaisu saattaa venyä vuoteen 2010...

Pelin tekninen puoli on huippua: resoluutio on täydet 1080p eli Full HD, ja pelitapahtumat rullaavat sujuvalla 60 ruudun sekuntivauhdilla. Audiopuolella tuki löytyy 7.1-järjestelmälle.

Autoja on yli 60, mutta tuunattujen mallien myötä autoja on yli 70. Autojen virittely on jostain kumman syystä jätetty pois, joten kaikki pelin autot ovat tehdasmallin veroisia. Autoja löytyy molemmista ääripäistä: voit ajella vaikkapa Suzuki Swiftillä ja vaihtaa sitten Aston Martin DB9:n, jolla kaikki 00-agentitkin ajavat.

Aivan aluksi ostetaan auto. Aloitusrahaa on rajoitettu määrä, joten Ferrarit ja Mersut jäävät myöhemmälle. Sitten vain kisaamaan...

Kilpailusarjoja on kolme, A-, B- ja C-sarjat. C-sarja on eräänlainen jokamiessarja, jossa autot ovat tavallisia kauppakasseja. Kaikki sarjan kisat on voitettava ennen seuraavaan sarjaan pääsyä. Jokaisessa kisassa on autorajoitus, joten Daihatsu vastaan Ferrari -tilanteita ei tule. Tämä myös johtaa siihen, että uusien autojen ostaminen on välttämätöntä.

Yksinpelin lisäksi mukana on tietysti myös moninpeli, kahdestaan samalla koneella, tai 16 pelaajan massa-ajona Internetin välityksellä. Aina ei kuitenkaan odoteta täyttä kisaa vaan lähdetään vajaalla miehityksellä, ettei odottelu käy liian pitkäksi.

Oikeita ihmisiä vastaan kilpaileminen on huomattavasti hauskempaa kuin tekoälyn kanssa mittely, ja kaiken lisäksi myöskin Internet-kilpailuista saa pelinsisäistä rahaa.
Ratoja on kuusi, osa oikeita, osa fiktiivisiä. Ratojen määrä periaatteessa tuplautuu, koska niitä voi ajaa molempiin suuntiin.

Peliin on tuotu myös yksi tavanomaisuudesta poikkeava ominaisuus: GT-TV -nimellä kulkeva palvelu, josta voi ladata autoihin ja autoiluun liittyviä videoita. Videoiden hinta vaihtelee ilmaisesta muutamaan euroon. Valikoimasta löytyy mm. Gran Turismoon liittyviä videoita, japanilaista rata-ajosarjaa, toista japanilaista rata-ajosarjaa, japanilaista driftaussarjaa, ja autojen esittelyjä. Itse eniten odottamani ominaisuus, BBC:n auto-ohjelman Top Gearin katseleminen oli kuitenkin poistettu ilman sen kummempia selityksiä...

Ajokokemusta kohentaa huomattavasti Logitech G25:n ja Playseatin yhdistelmä. Realismia tuo myös uusi sisäkuvakulma, joka muuttaa pelin FPD:ksi, First Person Driveriksi. Ohjaaminen luonnistuu myös perusohjaimella, mutta on paljon kömpelömpää verrattuna rattiohjaimeen.
Kaiken kaikkiaan Gran Turismo 5 Prologue tarjoaa konsolien parhaan ja realistisimman ajokokemuksen. Hintakin on mukavasti vain puolet uutuuspelistä!



http://www.granturismoworld.com/


PELATTAVUUS: 9/10
+ realismiin on panostettu paljon
+ Internet-pelaaminen on hauskaa
– perusohjaimella ajettavuus ontuu

JUONI: 5/10
+/– autopeli ei juonta kaipaa

GRAFIIKKA: 10/10
+ ajoittain on vaikea erottaa peligrafiikoita oikeista

PELIN IDEA: 7/10
– sarjan viidennen osan demo
+ GT-TV...
– ...josta Top Gear jätettiin pois

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 8/10
+ autoja, kisoja ja ratoja on paljon
+ Internet-moninpeli

tiistai 24. helmikuuta 2009

Sniper Sim



Sniper Sim on amerikkalaisen Sniper Centralin kehittelemä vielä beta-asteessa oleva pikkupeli. Se on kehitelty harrastelijapohjalta, ja sen näkee. Latauspaketti on mukavan kompakti, 12 megatavua. Käyttöjärjestelmiksi ilmoitetaan XP ja 2000, mutta Vistassakin pyörii mainiosti. Lyhyen latauksen jälkeen voi aloittaa heti, sillä ohjelma suorittaa itsensä komentorivin kautta. Asennuksia ei siis tarvita.

Tehtäviä löytyy yksi ja se on nimetty ”yllättävästi” Terrorist Campiksi… Ulkoasu on vaatimaton, mutta toimiva, vaikkakin pelihahmon selkä ei oikein suostu toimimaan kunnolla. Pelata voi joko ensimmäisen tai kolmannen persoonan vinkkeleistä, mutta ampuminen pitää suorittaa 1. persoonasta.

Nimi ”tarkka-ampujasimulaattori” on harhaanjohtava. Epäonnistuminen on lähes mahdotonta, sillä aivottomia vihulaisia voi napsia puolesta kilometristä, eivätkä raukat ymmärrä juosta pakoon/suojaan. Jos pelaaja uskaltautuu liian lähelle, vastaan asettuu hyvinkin tappavaksi osoittautuva haulisade.

Sen verran realismia peliin on kuitenkin haettu, että tähtäimet on kohdistettu tietylle etäisyydelle. Jos haluaa luodin lentävän kiikaritähtäimen osoittamaan kohtaan, tulee pelaajan arvioida etäisyys ja asettaa välimatka tähtäimeen. Tähtäystä voi tarkentaa sivusuunnassakin, mutta se on puuttuvien tuuliolosuhteiden takia tarpeetonta.

Simulaattoripuolta kuitenkin tukee pelin kehittäjien tavoite mallintaa tarkat ballistiset ominaisuudet 7.62x51mm NATO M11L8R -ammukselle…

Vaikkakin sinne tänne räiskiminen on huvittavaa puuhaa, jaksoin pelata korkeintaan kahdeksan minuuttia kerrallaan. Peli soveltuu vaatimattomien laitteistovaatimustensa takia vanhemmillekin koneille, ja tarjoaa hupia pieninä annoksina nautittuna.

Peli on toistaiseksi ilmainen, mutta tekijä suunnittelee lopulliselle versiolle 15 jenkkidollarin hintaa.

https://www.snipercentral.com/snipersim.htm


PELATTAVUUS: 7/10
+ huvittavaa räiskimistä
– vihollisen olematon tekoäly
– lupailtu moninpeli ei toimi

JUONI: 5/10
+/– pelkkää räiskintää

GRAFIIKKA: 5/10
+ soveltuvat vanhemmillekin koneille
– tausta ja pelihahmo piirtyvät ajoittain bugisesti

PELIN IDEA: 4/10
+ ensimmäinen näkemäni tarkka-ampujasimulaattori
– noin miljoonas räiskintä
+ ilmainen

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 4/10
– hyvin keskeneräinen
– samaa kauraa koko ajan
+ on hauska pienissä pätkissä

perjantai 20. helmikuuta 2009

Burnout Revenge



Burnout Revenge on EA:n Burnout-sarjan neljäs osa. Pääideana on ajaa kilpaa kaupungin ruuhkien seassa samalla varmistaen, etteivät kilpakumppanit pääse maaliin. Nimestäkin voi jo päätellä, että pääpaino on rällästyksessä.

EA:n tapaan pelistä löytyy laaja musiikkivalikoima. Koska peli julkaistiin jo vuonna 2005 (ajankohtaista…), ei pelistä löydy vielä Burnout Paradisen tapaista avointa maailmaa, vaan kisat valitaan yksitellen valikosta. Minkäänlaista juonta ei peliin ole laitettu (ja hyvä niin), sillä rällästyspeli on rällästyspeli, eikä mikään eeppinen saaga.

Pelissä edetään eräänlaisella ”kaahariarvoasteikolla”, ja siinä nousemiseen tarvittavia tähtiä saa voittamalla kisoja. Oikeastaan voitto ei ole välttämättä välttämätöntä. Kunnon tähtisaldon voi myös ansaita kavereita ja liikennettä ruttaamalla, sekä erilaisia temppuja tekemällä, kuten vastaantulevien kaistalla ajamisella ja liikenteen seassa pujottelemisella.

Kilpa-ajo ei kuitenkaan ole ainoa pelimuoto. Pelimuodossa Road Rage homman nimi on saada vastustajien autot törmäämään isoihin, koviin ja painaviin esineisiin, kuten vaikkapa vastaantulevaan rekkaan. Näin ansaittavien ”Takedownien” myötä tikittävään kelloon tulee lisää sekunteja. Kello on tärkeässä roolissa myös Eliminatorissa, jossa kisan viimeinen pelaaja tippuu pois pelistä tasaisin väliajoin. Crashissa törmätään yksinkertaisesti ryppääseen autoja yrittäen maksimoida ympäristön vahingot. Ja jotteivät kriitikot kauhistuisi tästä kaikesta aggressiivisuuden määrästä, on peliin lisätty myös Burning Lap -nimellä kulkeva aika-ajo. Edellisosasta tuttujen pelimuotojen lisäksi ”uudessa” Traffic Attackissa törmäillään sivullisiin, jolloin tie täyttyy epärealistisesti lentelevistä autoista. Törmäily lisää taas aikaa kelloon, joten mitä enemmän tuhoat, sitä enemmän ehdit tuhoamaan.

Kisojen myötä avautuu myös uusia autoja. Niiden erot ovat kuitenkin vain kosmeettisia, sillä törmäilyn maksimoimiseksi tekoälyn autot saavat pelaajan kiinni jos vain haluavat. Pelisarjan tapaan autojen nimet ovat keksittyjä, mutta mielestäni nimiin olisi voinut panostaa hiukkasen enemmän. ”Works 170 ST” ei ole sangen mielikuvituksellinen nimi autolle.

Mutta mitäpä olisi riehuminen autoilla ilman moninpeliä? Peli tukee maksimissaan kuutta pelaajaa sekä samalla konsolilla, että Internetin välityksellä. Lähes kaikkia pelimuotoja pääsee pelaamaan kavereiden kanssa, mutta esimerkiksi aika-ajo on jätetty pois.

Grafiikkapuolella kaikki on mallillaan, metalli vääntyy mukavasti ja kipinöitä sinkoilee. Vauhdin hurma aiheuttaa näkökentän sumenemista ja venymistä (tulee mieleen Tähtien Sodan hyperajo), ja ympäristökin näyttää hienolta.

Burnout Revenge on kaikin puolin peli, johon ei niinkään ole tarkoitus uppoutua tunneiksi. Se on helppo aloittaa ja lopettaa, ja aloittaa taas hetken päästä uudelleen. Normiohjain sopii paljon paremmin tämän tyyppiseen pelaamiseen, kuin vaikkapa Logitech G25. No, en saanut sitä kyllä pelin kanssa toimimaankaan, mutta…

Itse olen enemmän Burnout Paradisen uudistusten kannalla, mutta koska Paradisen hinnalla saisi jo kaksi Revengeä, on Revenge erittäin varteenotettava vaihtoehto etenkin kaverien kanssa pelattavaksi!


http://www.burnoutrevenge.ea.com/



PELATTAVUUS: 8/10
+ erittäin hauskaa rällästämistä
+ pelimuotoja kiitettävä määrä
– lievästi katkonainen pelikokemus (siksi EA teki vaihdon avoimeen pelimaailmaan)

JUONI: 6/10
+ hyvä etteivät juonta laittaneetkaan, rällästystähän tämä vain

GRAFIIKKA: 9/10
+ grafiikat ovat mainiot

PELIN IDEA: 4/10
– neljäs Burnout
– rällästystä, rällästystä ja rällästystä

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 7/10
+ ”uramoodi” on pitkänpuoleinen
+ moninpeli
– samaa kauraa koko ajan

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Halo 3



Vannoutuneena PS3:n kannattajana olin tietysti kuullut Xboxin suosituimmasta pelisarjasta. Jos vain olisin tiennyt jo aiemmin mistä olin jäänyt paitsi...

Halo 3 on Bungien kehittämä ensimmäisen persoonan räiskintäpeli, jossa (pelimaailman tyylikkäimpään) haarniskaan pukeutunut supersotilas Master Chief potkii avaruusotusten persuuksia poikkeuksellisen laajalla asearsenaalilla. Peli on Halo-trilogian päätösosa, mutta samaan aikakauteen sijoittuva Halo: ODST on jo kehitteillä.

Erilaisten avaruuden muukalaisten muodostama liitto, Covenant, on pitkän sodan ihmiskuntaa vastaan jälkeen löytänyt Maan, ihmisten kotiplaneetan. Minun selittämänäni Halo 3 saattaa kuulostaa enemmänkin huvittavalta, mutta pelin tarina on yksi parhaista näkemistäni.

Pelin design-puoli on huippuluokkaa, kaikki pelihahmon haarniskoista aseisiin, ajoneuvoihin ja muihin hahmoihin, on suunniteltu erittäin huolella, ja lopputulos on todella hieno. Audiopuolellakin peli hakee vertaistaan, sillä pelissä on yli 50,000 eri ääntä ja äänitehostetta. Peliin on jopa luotu tekoäly pitämään huolen siitä, että hahmojen puheet soljuvat luontevasti kesken pelin. Hyvästä pelistä yleensä kertoo hyvä musiikki, näin myös tälläkin kertaa.

Ja kuinka ollakaan, grafiikatkin ovat (pöh, ylisanat pääsivät loppumaan), upeita. Pitemmän piirtoetäisyyden saavuttamiseksi, Bungie on joutunut karsimaan reunojen pehmennystä, mutta pelin nopeatempoisuuden vuoksi sitä ei huomaa, ellei sitten erikseen pysähdy tarkastamaan jokaista pelin nurkkausta. Tästä etsiväntyöstä voi kuitenkin olla hyötyä, sillä peliin on sijoitettu kalloja, joiden löytäminen avaa palkintoja.

Mahtavan yksinpelin lisäksi, moninpeliominaisuudet ovat laajimmat näkemäni. Jos vain näytön koko riittää, voi pelata kolmen kaverin kanssa tarinaa, ja sotia muuten vaan. Verkon välityksellä voi pelaajamäärän nostaa kuuteentoista. Internet-moninpeli onkin sitten täysin eri juttu. Pelimuotoja ja karttoja on huikea määrä, ja pelihahmonsa ulkonäköä voi muokata haluamakseen.

Monien muiden verkkoräiskintöjen tapaan, on verkkopelissä arvoasteikko, joka pitää pelaamisen mielekkäänä ja tavoitteellisena. Omia pelimuotojakin voi luoda säätämällä suurta määrää vaihtoehtoja, ja jos kentästä tuntuu puuttuvan pari ajoneuvoa, voi ne lisätä Forge-pelimuodossa. Hienon pelituokion jälkeen Theater-toiminnolla voi tallentaa videopätkiä ja kuvia, joita voi sitten levittää netin välityksellä.

Pelistä on tullut Internetin eräs suurimmista muoti-ilmiöistä. Erilaiset Halo 3-fanisivustot ovat täynnä pelistä tehtyjä videoita ja minielokuviakin.

Halo 3 on ylittänyt monien (ainakin minun) odotukset, eeppisellä tarinalla, uusilla aseilla ja ajoneuvoilla, sekä huikean laajalla moninpelillä.

Vielä löytyisi pari sivullista ylisanoja ja ylistämistä, mutta eihän sitä kukaan uskoisi tai jaksaisi lukea. Vaikka Halo 3 painiikin täysin eri sarjassa muiden räiskintäpelien kanssa, niin vannoutuneena Call of Duty 4 -fanina täytyy sanoa että molempi parempi. Toisessa viehättää futurismi, toisessa realismi, sillä on hienoa päästä pelaamaan aseilla, joilla on oikeasti ampunut. Tämä syventää pelikokemusta, mutta olisihan se hienoa päästä oikeassa elämässäkin ampumaan Covenantin plasmatykeillä...



http://www.bungie.net/


PELATTAVUUS: 10/10
+ aseet, ajoneuvot, kaikki on suunniteltu huolella
+ musiikit ovat huippuluokkaa
+ moninpelin moninaisuus
+ Forge- ja Theater-ominaisuudet

JUONI: 10/10
+ eräs parhaista näkemistäni pelijuonista

GRAFIIKKA: 10/10
+ yksinkertaisesti upeat grafiikat
+ ennätyksellinen 22 km:n piirtoetäisyys
– ajoittaiset rosoiset reunat

PELIN IDEA: 9/10
– jatko-osa
+ ajoneuvot ja aseet ovat mielikuvituksellisia

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 10/10
+ moninpelimahdollisuuksia paljon
+ yksinpelin jaksaa pelata uudestaan läpi, varsinkin eri vaikeustasoilla