Joitain vuosia sitten hankin metsästyspelin nimeltä Cabela's Big Game Hunter PS2:lle. Pidin pelistä paljon ja ajattelin katsoa mihin suuntaan virtuaalimetsästystä on viety. Dangerous Adventures ei ainakaan lupaa hyvää...
Jo alkuvalikko antaa huonon ensivaikutelman. Ulkoasu on kirkkaan arcademainen, ja valikon selausääni sattuu korviin. Ääniasetusten säätämisen jälkeen päätin kokeilla "uramoodia".
Jo aivan alkuminuuteilla pelin henki paljastuu. Riista tuodaan suoraan nokkasi eteen, tai sitten Sinut viedään kädestä pitäen riistan luo. Aseitakin pelin sankarilla on kolme kappaletta, .577-kaliiperinen überkivääri, hirvikivääri ja .50-kaliiperinen pistooli tai revolveri. Just joo...
Kaiken kaikkiaan aseita on neljätoista, ja aseisiin voi hankkia erilaisia parannuksia, kuten mittatilausliipaisinta tai paranneltua piippua. Tuhansia varustevaihtoehtojakin ehtii pelin takakansi lupailemaan.
Uramoodin pääideana on matkata ympäri maailmaa, ja ampua kaikki eteen tuleva. Sen luulisi olevan helppoa, mutta kun ohjaus on tahmaista, susilauma pyörii ympärilläsi bugisen nopeasti ja pienehkö hyeenakin tarvitsee vähintään kaksi .577-kaliiperisen aseen laukausta päähän, menee homma nopeasti hyvin turhauttavaksi.
Kaadettuani ensimmäisen leijonani, seuraavat viisi minuuttia kuluivat ammutun leijonan etsimiseen. Se olikin turhaa, sillä eläimet haihtuvat kuolemansa jälkeen muutamassa sekunnissa jäljettömiin.
Ruudunpäivitys tökkii usein ja raskaasti, ja kaiken kukkuraksi latausajat ovat pitkiä.
Usein aseiden käyttö on turhaa, joskus pistooli tuo jotain etua, mutta melkein aina päälle rynnistävien eläinten kaato hoidetaan trendin mukaisilla ”paina oikeaa nappia ja näe hieno animaationpätkä”-osioilla. Onhan se huvittavaa katsoa, kun metsästäjä taltuttaa hyökkäävän leijonan pelkällä puukolla...
Oikeasta metsästyksestä meno onkin erittäin kaukana, eikä aina edes olla metsästämässä. Muun muassa pelin Amazon-osiossa, jonka ideana on ampua piennisäkkäitä piraijansyötiksi, krokotiilejä ja puissa roikkuvia käärmeitä. Päähommana on kuitenkin jaguaarinmetsästys, mutta ennen kuin huomaatkaan, olet pelastamassa Rodrigoa pudonneesta lentokoneesta...
Sama meno on Afrikassakin, jossa pelastetaan rakennustyömaa leijonien hyökkäykseltä ja Alaskassa, jossa (yllätys, yllätys...) pelastetaan metsänhoitaja lumivyöryn alta.
Naurettavan uramoodin lisäksi pelistä löytyy myös muutama lisätehtävä, joista yksi vaikuttaa aluksi jopa melkein metsästykseltä ja pelimuoto Action Zone...
Action Zonen idea on erittäin yksinkertainen, tapa kaikki kimppuusi hyökkäävät eläimet, aikaa kaksi minuuttia. Meno on kuin antiikin roomalaisten gladiaattoritaisteluissa...
Mitä ikinä teetkin, älä osta tätä peliä!!! Edes kokeilumielessä!!! Äläkä hämäänny, vaikka tätä peliä myydään USA:ssa nimellä Cabela's Dangerous Hunts 2009!
(Pelin tekijät taisivat itsekin tajuta eeppisen epäonnistumisensa ja päättivät olla laittamatta Internet-sivujensa osoitetta pelin takakanteen...)
Tämä miellytti:
tätä peliä ei ole pakko pelata
Tämä ärsytti:
mistä aloittaisin?
Tämä yllätti:
peli ei täyttänyt odotuksia sitten alkuunkaan
PELATTAVUUS: 0/10
– erittäin tahmea ohjattavuus
– bugiset eläimet
– valikon selausääni
– tökkivä ruudunpäivitys
– naurettavan putkimaiset kentät
– pitkät latausajat
JUONI: 0/10
– metsästyksen sijasta pelastetaan Rodrigo lentokoneen romuista
– lyhyet ja putkimaiset kentät tekevät hommasta vielä ikävämpää
GRAFIIKKA: 6/10
+/– ei mitään erityisen näyttävää, ehkä vähän keskitasoa huonompaa
PELIN IDEA: 0/10
– Cabela’s -metsästyspelien sarjassa noin viideskymmenes
– on suorastaan pyhäinhäväistys kutsua tätä metsästyspeliksi
PELIN KÄYTTÖIKÄ: 0/10
– peliä ei tule pelattua yhtään enempää, kuin mitä arvostelua varten pitää
Luojan kiitos tätä peliä ei ole pakko pelata!
Tekstit
