tiistai 15. heinäkuuta 2008

Wii Fit





Wii Fit on Nintendon kehittämä kuntoilupeli, joka rakentuu langattoman Wii Balance Boardin ympärille. Wii Fit on täysin omassa kategoriassaan, se on peli ja samalla kuntoilulaite. Muilla konsoleilla (tai edes samalla) ei ole vastaavia näkynyt, joten vertailu on lähes turhaa. Wii Fitin lähimpiä sukulaisia ovat tanssipelit, mutta niiden idea on ehkä enemmän tanssissa kuin kuntoilussa.


Kokonaisuus on laaja, ja keskityn nyt aluksi perusominaisuuksiin, ja ensivaikutelmaan. Myöhemmin kirjoitan varsinaisista käyttökokemuksista.


Osa I: Ensituntuma


Yli sadan euron hinta pistää haukkomaan henkeä jo kassalla, mutta varsinainen kuntoilu alkaa vasta kotona. Aivan aluksi Balance Board pitää synkronoida Wiin kanssa. Sitten valitaan Mii-hahmo edustamaan itseäsi Wii Fitin valikoissa ja harjoitteissa.


Tämän jälkeen on vuorossa ensimmäinen Kuntotesti. Sitä varten tarvitsee asettaa oma pituus ja syntymäpäivä. Testissä mitataan paino, tasapainon keskipiste ja ”atleettinen kyky” (tehtävänä on kallistaa vartaloaan vasemmalle ja oikealle, ja pitää painon keskipiste tietyllä tasolla kolme sekuntia).


Seuraavaksi Wii laskee painosi, painoindeksisi ja antaa sinulle Wii Fit -ikäsi. Wii Fit -ikä perustuu oikeaan ikääsi, tasapainotestiesi tuloksiin ja painoindeksiisi.


Ennen kuin vihdoin pääsee harjoittelemaan, pitää asettaa itselle tavoite. Lisäksi voit suojata tietosi salasanalla.


Harjoitusmuotoja on neljä: jooga, lihasharjoitteet, aerobiset harjoitteet ja tasapainopelit. Joogaharjoitteiden tarkoituksena on saavuttaa parempi ryhti ja tasapaino. Lihasharjoitteiden ideana on… Harjoittaa lihaksia… Aerobisen osuuden tarkoituksena on polttaa rasvaa, ja tasapainopeleissä parannetaan tasapainoa.


Aina kun suorittaa harjoitteita, niissä käytetty aika tallentuu Wii-säästöpossuun, johon kerätyn ajan myötä avautuu uusia harjoitteita. Aikaa voi myös kerätä Wii Fitin ulkopuolella suoritetuista aktiviteeteista ns. aktiivisuuslokiin. Eli jos vaikka käyt lenkillä voit ilmoittaa asiasta pelille. Voit siis pitää Wii Fitin avulla kirjaa kaikesta liikunnastasi.


Osa II: Käyttökokemukset


Wii Fit on ulkonäöltään hauskan valkoinen, lähes ylipirteän oloinen. Valinnanvaraa on paljon, ja silti liian vähän. Tasapainopelit ovat hauskoja, mutta niihin kyllästyy turhankin nopeasti.


Vaikka Wii Fit on hauska peli, jos sitä peliksi voi kutsua, niin esimerkiksi lenkillä käynti on paljon hauskempaa kuin paikallaan hyppiminen juoksuliikkeen simuloimiseksi.


"Aikakolikoiden" kerääminen säästöpossuun on mukavaa ja jossain määrin myös addiktoivaa, mutta sitten kun on saanut kaikki pelit ja liikkeet avattua, ei se enää jaksakaan innostaa taas wiifitteilemään.


Jooga ja lihaskuntoharjoitukset toimivat hyvin esimerkkinä liikkeiden oikeasta suorittamisesta, aerobiset harjoitteet jossain määrin kuntoilusta ja tasapainopelit ovat enimmäkseen vain pelejä. Mutta loppujen lopuksi on paljon hyödyllisempää vaikkapa luoda lumet pihalta tai tehdä jotain muuta liikunnallista ulkona.


Wii Fit on vain yksi kuntoilulaite muiden joukossa, motivaatio ratkaisee sen käytön. Vaikkapa neljän seinän sisällä, valtion täysihoidossa ja ilman muuta tekemistä, voisi Fitteily kuulostaa lupaavalta tavalta kuluttaa aikaa.


Sinä ratkaiset, kuinka paljon kuntoiluvälineesi pölyttyy.










PELATTAVUUS: 8/10
– Balance Boardilla tasapainottelu on aluksi vaikeaa…
+ …mutta hetken harjoittelulla sen oppii

KÄYTETTÄVYYS: 10/10
+ Balance Board sopivan kokoinen
+ helppokäyttöinen

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 7/10
+ yli 40 harjoitusohjelmaa
– joista suurin osa vain pelejä

MUOTOILU: 6/10
+ ei mitään erityisen huonoa…
– …muttei erityisen hyvääkään
+ Wiin Walkeus on wirkistäwää PS3:n synkkään mustaan verrattuna

HYÖDYLLISYYS: 8/10
+ aktiivisuusloki mahdollistaa kaiken liikunnan seuraamisen
– harjoitteet voisivat olla hyödyllisempiäkin
+ peli antaa hyviä neuvoja
+ tasapainopeleissä tulee liikuttua huomaamatta...
– ...mutta vain häviävän vähän


HAUSKUUS: 9/10
+ tasapainopelit ovat hauskoja

maanantai 7. heinäkuuta 2008

UEFA EURO 2008


UEFA EURO 2008 on nimensä mukaan tämänvuotisten Itävalta-Sveitsi- jalkapallon EM-kisojen virallinen peli. Tämä peli, kuten kaikki muutkin UEFA-jalkapallopelit, on EA:n tuotos. EA:n lisenssi takaa pelaajien oikeiden nimien käytön; se on harvinaista herkkua EA:n kilpailijan Konamin Pro Evolution Soccer-pelisarjassa.

Pelatessani ensimmäistä kertaa tätä peliä, hämmästyin grafiikan tasosta, ja pelaajien liikkeiden sulavuudesta. Kahden vuoden takaisten Saksan MM-kisojen lisenssipelin grafiikka oli jo hienoa, tosin HD-aikakaudella se on alkanut menettää hohtoaan. Pelaajien liikkeetkin olivat näyttäviä, mutta käännökset näyttivät kulmikkailta. Edistystä on siis tapahtunut huomattavasti.

Selostukset ovat parantuneet selvästi edellisestä osasta. EA:n huippujuontajat Clive Tyldesley ja, Andy Townsend ovat hauskoja kuunnella ja osaavat hommansa vuosien kokemuksella, mutta ovat silloin tällöin hieman myöhässä, eivätkä aina tajua pelaajan aikomuksia.

Myös huonoja puolia (huonoja, mutta melko pienimuotoisia) löytyy. Kentällä ei näy erotuomaria, eikä kentän laidoilla linjatuomareita. Ja kuten aina, yleisö näyttää lähikuvissa elehtiviltä pahvitauluilta. Hyvänä ominaisuutena, kerrankin näytetään valmentajia, esim. ohilaukauksen jälkeen, tai vaikka vaihdon yhteydessä. Se tuo oman hauskuutensa peliin, mutta valmentajia näytettäessä huomaa, että vaihtopelaajat ja muu henkilökunta puuttuvat täysin.

Perusominaisuudet ovat pysyneet samana: mahdollisuus yksittäiseen otteluun, ja koko EM-turnaukseen, sekä erinäisiä skenaarioita edeltäneistä EM-kisoista. Uutena ovat tulleet Internet-moninpeli (yksittäinen ottelu ja 16 joukkueen turnaus), ja mahdollisuus pelata yksittäinen ottelu, tai koko turnaus yksittäisenä pelaajana. Pelaaja voi valita olevansa vaikka Thierry Henry, ja pelata turnaus siten, että muut pelaajat ovat tekoälyn ohjastamia. Tämä pelimuoto on nimeltään Captain Your Country.

Online-tuen takia, kun ensimmäisen kerran käynnistää pelin, pitää valita maa, jota edustaa Battle of the Nations -tuloslistoilla. Itse valitsin tietysti Suomen, joten aina kun ansaitsen pisteitä pelissä, ne kirjautuvat myös Suomen tilille.

Internet-moninpeli toimii ihan siedettävästi, muita pelaajia löytyy helposti, mutta koska tieto ei kulje Internetissä niin nopeasti, kuin voisi toivoa, pelaajat toimivat aina hiukan myöhässä, joten puolustajien sijoittaminen on turhauttavan vaikeaa. Sen lisäksi Kaikkitietävä Käyttöliittymä vaihtaa pelaajan ohjastamaa pelaajaa turhankin vikkelästi, joka tekee puolustamisesta vielä vaikeampaa. Syötötkään eivät (lähes) koskaan mene sinne, minne ne tähtää, vaan Käyttöliittymä päättää syöttää aivan päin mäntyä. Eikä siinä vielä kaikki, aiemmin mainittu 16 joukkueen turnaus on hyvin sekava, eikä tutorialikaan selvennä asiaa tarvittavasti.

Huomaathan, että jos kirjaudut pelin sisällä PS3-tilillesi ja käytät automaattista sisäänkirjautumista, saat aina jatkossakin jokaisen ottelun jälkeen maailman muiden pelaajien "huipputulokset". Tämä on ominaisuus, joka ei oikeasti edes toimi, ja jolle haluat hetken päästä näyttää punaista korttia...

UEFA EURO 2008 on erittäin hyvä jalkapallopeli, pieniä yksityiskohtia ja Internet-monipeliä lukuun ottamatta.

Iso A suosittelee!

http://www.euro2008game.ea.com/



PELATTAVUUS: 8/10
+ kontrollit kohdallaan
+ kikkailut toimivat
– Internet-moninpeli kaipaisi viimeistelyä

JUONI: 0/10
– ei juonta…
+ …mutta tämähän on jalkapalloa

GRAFIIKKA: 10/10
+ upeat HD-grafiikat
+ pelaajat ja valmentajat tunnistaa helposti

PELIN IDEA: 5/10
+ Captain Your Country -pelimuoto
– sarjassaan ties kuinka mones

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 8/10
+ erilaisia vaihtoehtoja monta
+ moninpeli

tiistai 1. heinäkuuta 2008

Kysely on päättynyt!


Peliarvostelun puolitieteellinen kysely parhaan pelikoneen löytämiseksi on päättynyt!


Tulokset olivat seuraavanlaisia:

1. Wii - 54 ääntä, 27 %

2. PC - 48 ääntä, 24%

3. PS3 - 40 ääntä, 20 %

4. PS2 - 24 ääntä, 12 %
Xbox 360 - 24 ääntä, 12 %

5. Xbox - 4 ääntä, 2 %


Ääniä annettiin yhteensä 194.

Kysely on nähtävillä oikealla sivupaneelissa vielä jonkin aikaa.


Kiitos äänestämisestä!

perjantai 27. kesäkuuta 2008

Battlefield: Bad Company Gold Edition


Battlefield: Bad Company on ruotsalaisen DICE-pelitalon kehittämä, ja EA:n julkaisema sotapeli. Yksinpelin tarina sijoittuu lähitulevaisuuteen. Pelin suurin eroavaisuus kilpailijoihinsa on se, että jopa 90% ympäristöstä on tuhottavissa. Tämän mahdollistaa DICE:n uusi Frostbite-pelimoottori, jonka avulla voidaan luoda jo 1024 km²:n laajuisia kenttiä.

Battlefieldien tavaramerkkinä toimiva ”hiekkalaatikkomaisuus” ilmenee myös Bad Companyssä. Useimmissa sotapeleissä kentät ovat putkimaisia, mutta Bad Companyn kentät ovat hyvin laajoja, eivätkä esteetkään ole enää esteitä; kuka nyt ovia käyttäisi, kun voi tehdä itse oman oven kiväärikranaatilla?

Kenttiin on ripoteltu runsaasti erilaisia ajoneuvoja, kuten jeeppejä, kuorma-autoja, panssarivaunuja, veneitä ja helikoptereita, joten etäisyydet eivät tunnu liian pitkiltä. Myös aseita on runsaasti, mutta aseiden äänet kuulostavat liian samanlaisilta, toisin kuin esim. Call of Duty 4:ssä, jossa aseet tunnistaa äänistään, kuten oikeassa elämässäkin.

Juoni on melko omaperäinen. Pelin päähenkilö Preston Marlowe siirretään Yhdysvaltain armeijan 222. komppaniaan, B-komppaniaan, johon kerätään kaikki häiriköt ja muut ei-toivotut sotilaat. Komppanian päätarkoitus on vain toimia tykinruokana ja hoitaa hommat, kun erikoisjoukot ja muut ovat liian arvokkaita menetettäviksi. Preston päätyy kolmen muun kanssa samaan ryhmään. He ovat Haggard, perusamerikkalainen punaniska, joka pitää erittäin paljon räjähdyksistä, Sweetwater, joukkion teknisen puolen taitaja ja kersantti Redford, ryhmän johtaja.

Taistellessaan Venäjällä, he törmäävät palkkasotilasarmeijaan, jotka saavat maksunsa kultaharkkoina. Kyllästyneinä tykinruokana olemiseen he päättävät lähteä etsimään lisää kultaa. Tämä reissu vie heidät Venäjältä puolueettomaan, fiktiiviseen itäblokin valtioon, ja lopulta Lähi-itään.

Kuten otsikko jo kertookin, Bad Companystä on julkaistu myös rajoitetusti saatavilla oleva Gold Edition. Sen mukana saa viisi asetta heti käyttöön, jotka saa tavallisessa versiossa vasta päästyään moninpelin arvoasteikon ylimpään sotilasarvoon. Sen lisäksi mukana tulee 10 videota, Behind the Scenes, ja tutorial-videoita moninpeliin, sekä A3-kokoinen juliste. Ja toisin kuin Tilt.fi-sivusto väittää, levyltä ei löydy pelin musiikkiääniraitaa.

Gold Editionissa on ikävä kyllä myös kultainen hintalappu. 75 eurolla saisi jo repullisen vanhempia pelejä… Perusversio irtoaa viitosen halvemmalla.

Battlefield-sarja on kuuluisa myös Internet-moninpelistään, joten sellainen löytyy myös Bad Companystä. Pelimuotoja on vain yksi Gold Rush, mutta perinteistä Conquest-pelimuotoa on pelaajien pyynnöstä lupailtu ilmaiseksi ladattavaksi Playstationin ja Xboxin nettikauppoihin.
Gold Rushin idea on yksinkertainen; hyökkääjät yrittävät tuhota puolustajien kultalaatikot saadakseen kullan, ja puolustajat yrittävät estää tätä tapahtumasta. Jotta taistelu ei leviäisi liian laajalle alueelle, puolustajien neljästä tukikohdasta vain yksi on kerrallaan kartalla, pelikenttä laajenee muihin tukikohtiin hyökkäyksen edetessä.

Kenttien laajuutta kompensoi myös pelaajien suuri enimmäismäärä, jopa 24, eli periaatteessa 12 vastaan 12. Tunnelmaa kuitenkin latistaa aseiden heikko teho muita pelaajia vastaan. Sen sijaan panssaroidun Hummerin saa tuhottua räiskimällä perävaloa ysimillisellä pistoolilla. Siis pelkkää vilkkua tulittamalla moottori alkaa savuamaan, ja lopulta koko pirssi räjähtää.

Kaiken kaikkiaan loistava peli, jonka ainoa todellinen ongelma on yksinpelikenttien vähäinen määrä. Pelattavaa on vain pariksi päiväksi, mutta siinä ilmatukea tuo Internet-moninpeli.

Iso A suosittelee!


PELATTAVUUS: 8/10
+ kontrollit kohdallaan
+ ympäristön tuhoutuminen toimii
– aseiden äänet liian samanlaisia

JUONI: 7/10
+ omaperäinen
– liian lyhyt

GRAFIIKKA: 9/10
+ upeat HD-grafiikat
+ näyttävät räjähdykset
– taivas näyttää lievästi rakeiselta

PELIN IDEA: 7/10
+ ympäristön tuhoutuminen
– taas Venäjällä ja Lähi-idässä sotimista

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 8/10
+ moninpeli
– lyhyt tarina

maanantai 16. kesäkuuta 2008

Sly 3: Konnien kunnia


Sly 3: Konnien kunnia on pelitalo Sucker Punchin kehittämä peli, jonka päähenkilö on varasteleva pesukarhu, Sly Cooper. Yhdessä kaveriensa Bentleyn, kilpikonnan, joka joutui pyörätuoliin sarjan kakkososan lopussa, ja Murrayn, väkivahvan virtahevon, Sly etsii mestarivarassukunsa ikivanhaa aarreholvia.

Pelin idea voi vaikuttaa erikoiselta, mutta sen toteutuksessa on onnistuttu kiitettävän hyvin. Hiiviskelyosuudet tarjoavat jännitystä ja päähenkilön supersankarimaisen akrobaattisuuden ansiosta katoilla pomppiminen ja ränneissä kiipeily on helppoa ja hauskaa.

Erinäisiä ”keikkoja” suunnitellaan hartaasti ja toteutetaan huolella sveitsiläisen kvartsikellon tarkkuudella. Pelisarjan toista osaa vaivanneista naurettavan epäuskottavista tehtävistä (esimerkkinä mainittakoon tehtävä, jossa piti pelotella intialaisen ruhtinaan palkintonorsut pois aitauksestaan, sen jälkeen varastaa jalokivet niiden päähineistä, ja tehdä niistä sahanterä, jolla myöhemmin sahattiin terästä…) on päästy miltei kokonaan eroon, mutta silti silloin tällöin tulee vastaan muutama mission impossible…

Sarjan kakkos- ja kolmososat on dubattu suomen kielelle, ja vieläpä melko onnistuneesti. Se on selvä plussa lapsille ja/tai muille englannin kieleen perehtymättömille. Ja jos tylsistyminen iskee, voi valita kieleksi vaikkapa saksan, ranskan tai ruotsin!

Pelin grafiikkapuoli on perin onnistunut näyte cel-shading -grafiikkatyylin mahdollisuuksista ja luo erikoisen mutta toimivan käsinpiirretyltä vaikuttavan tunnelman. Paketin mukana tulevat myös naurettavan näköiset 3D-lasit, joilta ei kannata odottaa liikoja, oikeastaan yhtään mitään.
Moninpelikin löytyy, ja pelitiloja on neljä; ilma-, ja meritaistelu, peruspeliä muistuttava Rosvo & Poliisi -rällästys ja retrohenkinen 2D-tietokonehakkerointi konemaisella tietokonemusiikilla säestettynä.

Kontrollit pelittävät mainiosti ja sekä kenttä-, että hahmosuunnittelu on erinomaista. Päällimmäisenä mieleen pelistä minulle jäi luku ”Kuolleet miehet eivät lavertele”, joka sijoittuu merirosvosaarelle. Muutamassa tehtävässä Sly soheltaa hauskalla merirosvoaksentilla (Arrr! Kävelepä lankkua, kapinen koira!) ja pisteenä i:n päälle, merirosvolaivallakin pääsee seilaamaan Seitsemää Merta, ja tietysti myös sotimaan kilpailevien piraattien kanssa.

Sly 3 on erittäin mainio peli, jossa yhdistyvät hiiviskely ja huumori, mutta on joillain osa-alueilla edeltäjäänsä heikompi.


Iso A suosittelee!


http://www.slyps2.com/


PELATTAVUUS: 8/10
+ kontrollit kohdallaan
+ dubbaus on onnistunutta
+ suomenkielinen käyttöohje

JUONI: 7/10
– ilman aiempaa kokemusta sarjasta, juoni voi jäädä auki

GRAFIIKKA: 6/10
+ hienot cel-shading -grafiikat


PELIN IDEA: 3/10
+ moninpeli
– jo kolmas sarjassaan


PELIN KÄYTTÖIKÄ: 8/10
+ kiitettävän pitkä
+ paljon haasteita ja muita ominaisuuksia
+ moninpeli

torstai 12. kesäkuuta 2008

Heatseeker


Heatseeker on Worms 4:n kehittäneen pelitalo Codemastersin tuotos. Tässä ilmataistelupelissä soditaan moderneilla ja aidoilla suihkuhävittäjillä kahden fiktiivisen osapuolen välillä. Taistelut sijoittuvat Karibianmerelle, Eteläiselle jäämerelle, Antarktikselle ja Itä-Aasiaan. Pelissä on 17 lentokonetta, joiden lisäksi useista koneista on eri versioita. Se nostaa koneiden määrän 36:en.

Alkutuntuma on hyvä; suihkuhävittäjällä lentämistä liikkeentunnistuksella. Ohjaus on helppoa; kun osoitat ohjauskapulalla ruudun yläreunaa, kone lähtee nousuun, osoittamalla alareunaa, kone kaartaa alaspäin jne. Ohjainta horisontaalisesti kallistamalla kone kallistuu, ja lopulta pyörii vaakakierrettä.

Maahan törmääminen on hyvin harvinaista, ja kone kiipeää sen verran kiltisti, ettei sitä saa sakkaamaan lupakirjansa kirjekurssilla hankkinut pilottikaan. Ilmailu sujuukin mainiosti, mutta se ei vielä kata hyvän pelin yhtälöä. Muut pelin osa-alueet eivät olekaan kunnossa.

Lentelyfiilikseen pääsee kyllä mainiosti, mutta hävittäjälentämisen hävittämisosa jääkin paljon etäisemmäksi. Aseet ovat kyllä hienoja, mutta jotain niistä vain puuttuu. Äänet eivät ole tarpeeksi pontevia, vaan ne hukkuvat jälkipolttimen puhkumiseen, eivätkä räjähdyksetkään ole aivan nykystandardin mukaisia. Hauskojakin puolia löytyy, kuten se, että voit seurata Impact Cam™:illa ohjuksesi lentoa ja tietysti, kohteeseen osumista…

Juoni on ihan hyvä yritys, mutta iänikuinen aasialaisten terroristien jahtaaminen alkaa jo maistumaan viikon vanhalta kalakeitolta… Grafiikka puolestaan olisi ollut hienoa PlayStation 2:n alkuaikoina, mutta eipä Wiiltä kyllä paljon parempaa voi odottaakaan…

Paikallis- ja Internetmoninpeliä pitää nykypeleissä jo itsestäänselvyytenä, mutta tästä pelistä se puuttuu.

Kaiken kaikkiaan kiva arcade-peli sadepäivien ratoksi, muttei missään nimessä kelpaa simulaattoriksi.


www.codemasters.co.uk/heatseeker


PELATTAVUUS: 7/10
+ ohjaus toimii mainiosti
– aseiden äänet jäävät muun metelin varjoon

JUONI: 1/10
– taas pahan akselia pätkitään (öljyä ja massatuhoaseita, kuulostaako tutulta?)

GRAFIIKKA: 5/10
– grafiikat viiden vuoden takaa


PELIN IDEA: 3/10
+ lentopeli Wiille
– lentopeli
– juoni


PELIN KÄYTTÖIKÄ: 3/10
+ paljon lentokoneita
– juoni…

tiistai 10. kesäkuuta 2008

GT Pro Series






GT Pro Series on Ubisoftin kehittämä kilpa-ajopeli Wiille. Pelin mukana tulee Ubisoftin ja Thrustmasterin kehittelemä (ilmainen) Wii Wheel, joka on itse asiassa (pelkkä) muovinen ratin muotoinen kehikko Wii Remotelle. Koska ohjain ei ole kiinni missään, vaan sitä heilutellaan ilmassa, sen ajotuntuma ei aivan vastaa esimerkiksi G25:n vastaavaa…


Pelissä on 82 autoa ja 10 rataa, joista jokaisen voi ajaa myös väärään suuntaan. Periaatteessa ratoja on siis 20. Kuten kaikissa hyvin varustelluissa ajopeleissä, myös GT Pro Seriesissä on mahdollisuus viritellä ja tuunata autoaan. Jokaisessa autossa on 11 osaa, joita voi viritellä, aina moottorista pakoputkiin ja äänitorveen…


Peli sisältää uramoodin, joka on hyvin samanlainen, kuin Gran Turismoissa, mutta jossa autoja ei tarvitse ostaa, vaan ne avautuvat voitettujen kisojen jälkeen. Myös yksittäisten kisojen ajaminen on mahdollista, niin tekoälyä, kuin kaveriakin vastaan (max. neljä pelaajaa). Pelissä on lisäksi driftaus-pelimuoto, joka ei ole kovinkaan hyvä.


Pelin grafiikka on erikoisen näköistä cel-shading -tyyliä, joka ei tässä tapauksessa näytä kovinkaan hienolta, vaan pikemminkin vanhalta ja melko säälittävältä…


Pelattavuus ei ole pelissä ollenkaan kohdallaan, vaan Wii Wheelillä ohjaaminen on vaivalloista, eikä sitä kovin helposti opikaan. Cel-shadingin ansiosta näkyvyyskin on ajoittain huono.


Yhden asian haluaisin vielä kertoa. Pelin äänet, moottoriäänet, renkaiden kiljumiset ja muut, ne kaikki kuulostavat perin naurettavilta. Urheilullinen nelisylinterinen boxer-moottorikin kuulostaa mopolta, jonka ääni on mallinnettu huonosti…


Tätä peliä en suosittele oikein kenellekään.

PELATTAVUUS: 2/10
– Wii Wheel ei ole kovinkaan hyvä peliohjain
– naurettavat äänet


JUONI: 0/10
+ eihän kilpa-ajopeli juonta tarvitse


GRAFIIKKA: 3/10
– pelin cel-shading -grafiikka näyttää vanhanaikaiselta

PELIN IDEA: 3/10
+ kilpa-ajopeli Wiille
– kilpa-ajopeli
+ erikoinen ratti



PELIN KÄYTTÖIKÄ: 3/10
+ paljon autoja
– huonoa peliä ei kauaa jaksa pelata